Nämä joulupennut olivat meidän historiassa vasta toiset hoivissamme syntyneet ja kasvaneet, joten siksipä siis varsin merkittäviä kukin. Kasvattajina kokemus on vielä vähäistä ja rutiinia ei ole syntynyt, paljon on kantapään kautta koettavaa ja uutta opeteltavaa. Vaikka se on ympärivuorokautista vastuuta ja puuhastelua, se on kuitenkin niin antoisan palkitsevaa, etten minuuttiakaan siitä vaihtaisi pois.

Pienet karvapallot nuuskivat nenä pitkänä uteliaasti paikkoja, painivat hurjasti muristellen keskenään, hyppivät sisarustensa niskaan ja emonsa päälle. Purevat kaikkea mitä piraijjahampaisiinsa saavat ja hyppivät alati ympäriinsä. Syövät pöperöään samasta kulhosta hännät kovasti vipattaen ja nukahtavat sitten naamat ruoan röhnässä kuka mihinkin.

Nyt kaikki pennut ovat yhtä kotiinjäänyttä lukuunottamatta, muuttaneet omiin uusiin koteihinsa, opettelevat koiranelämää omien ihmistensä kanssa. On mahtavaa kun silloin tällöin saa viestiä lapsukaisista uusissa ympäristöissään. Kiitos siitä kaikille jotka viitsitte uutisia kertoilla ja kuvaterveisiä lähettää pikkusten nykyisistä puuhasteluista.

Pikku-Messi tosiaan jäi ikäänkuin puoli vahingossa tähän kotiin meidän tyttölauman jatkoksi ja lellipennuksi.”